Biokaasun tulevaisuutta liikennepolttoaineena pohdittiin keskiviikkona W-Fuel-hankkeen seminaarissa Turussa. Hankkeessa on selvitetty biokaasun eli biometaanin tuotantopotentiaali Turun ja Salon alueella, pääkaupunkiseudulla sekä Kymenlaaksossa.

Biometaanin mahdollisia raaka-aineita Etelä-Suomessa ovat biojätteet, lietteet, lanta ja nurmisäilörehu sekä muut maatalouden biomassat. W-Fuel-hankkeen tieteellinen koordinaattori, tutkija Saija Rasi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:stä kertoi, että niiden sijainti ja määrät on kartoitettu tilastojen ja varta vasten tehtyjen kyselyjen perusteella.

– Hankkeen kohdealueilla käytettävissä olevista biomassoista olisi laskelmien mukaan mahdollista saada yhteensä noin 300 miljoonaa kuutiota biometaania vuodessa, Rasi sanoi.

MTT:n koordinoima W-Fuel-hanke jatkuu ensi kevääseen saakka. EU:n rahoittamassa hankkeessa laaditaan konkreettiset suunnitelmat biokaasun tuotantoa ja liikennekäyttöä varten Etelä-Suomeen ja Viroon Harjun ja Lääne-Virun maakuntiin. Suomesta hankkeeseen osallistuu MTT:n lisäksi Helsingin seudun ympäristöpalvelut sekä useita alan toimijoita.

Ympäristövaikutusten arviointi työn alla

W-Fuel-hankkeessa selvitetään parhaillaan biokaasuntuotannon ilmastovaikutuksia. Kaasun käyttö liikennepolttoaineena on varsin vähäpäästöistä, mutta päästöjä muodostuu tuotannon aikana esimerkiksi biojätteiden keräyksestä, nurmen viljelystä, kasvitähteiden korjuusta sekä raaka-aineiden kuljetuksista biokaasulaitokselle.

Tutkija Kaisa Manninen Suomen ympäristökeskuksesta totesi, että biometaanin tuotannon elinkaarenaikaiset ympäristövaikutukset riippuvat paljon käytetystä raaka-aineesta. Esimerkiksi sian lietelantaa käytettäessä korostuvat lannan varastoinnin päästöt maatilalla. Myös nurmisäilörehun viljelyn päästöt nousevat merkityksellisiksi kokonaisketjua tarkasteltaessa.

– Turussa nousevat esiin päästöt, jotka aiheutuvat siitä, jos jätteenpolttolaitoksella biojätteellä tuotettu energia joudutaan korvamaan jollain muulla energianlähteellä, Manninen huomautti.

Liikennekäyttö pienentää biokaasun päästötasetta

Kaikilla raaka-aineilla myös biokaasulaitokselta tulevan jäännöksen peltolevityksestä aiheutuvat päästöt ovat merkittävät: näin etenkin säilörehulla, mikä selittyy nurmen korkealla typpipitoisuudella. Manninen muistutti kuitenkin, että jäännöksen levittäminen pelloille vähentää kemiallisten lannoitteiden tarvetta.

– Kun lisäksi huomioidaan, kuinka paljon biometaanilla voidaan liikenteessä korvata bensiiniä ja dieseliä, pienenee päästötase merkittävästi erityisesti suuren kaasuntuottopotentiaalin raaka-aineilla kuten säilörehulla ja biojätteellä, hän tiivisti.

Kymenlaaksossa ja Helsingin seudulla valmis biometaani voidaan kuljettaa käyttäjille olemassa olevaa maakaasuverkostoa pitkin. Sen sijaan Turun ja Salon seuduilla kaasu on siirrettävä loppukäyttäjille jollain muulla tavalla.

– Kuljetusten osuus kokonaispäästöistä olisi kuitenkin vähäinen, vain muutamien prosenttien luokkaa, Manninen summasi.

Kannattavuus riippuu raaka-aineesta

Myös biometaanin tuotantokustannukset riippuvat suuresti siitä, mistä raaka-aineesta kaasu valmistetaan. W-Fuel-hankkeen laskelmissa taloudellisesti kannattavimmiksi osoittautuivat biojäte ja liete, joiden vastaanotosta biokaasulaitos voi periä ns. porttimaksun. Sen sijaan lannasta ja nurmesta porttimaksua tuskin maksetaan.

Tutkija Esa Aro-Heinilä MTT:stä totesi, että biojätteen ja lietteen tuotantokustannukset saa painettua jopa alle nollan. Lannan ja nurmen tuotantokustannukset biokaasun raaka-aineena ovat noin 70 euroa/MWh.

– Biokaasun tuotantoa on taloudellisesti kannattavaa lisätä siellä, missä on tarjolla paljon biojätettä. Maatalouden massoja voidaan ottaa mukaan, mutta kannattavuus on paras seuduilla, joilla on paljon asutusta ja teollisuutta, Aro-Heinilä kuvaili.